Vaimo on meillä aiemmin tehnyt pääosin ruoan. Nyt hän ei enää tee muuta kuin kuorii perunoita ja tiskaa. Niistä hän tykkää. Pyykkiä me pestään yhdessä. Mä olen siinä vieressä kun hän lappaa pyykkiä koneeseen. Mä laitan koneen päälle ja sitten me yhdessä otetaan pyykit kuivumaan. Oman huoneensa hän haluaa usein siivota vaikka siinä menisi pari päivää. Ikkunat me pestiin viime kesänä yhdessä. Hän pyyhki karmeja ja mä pesin lasit. Se meni aika hyvin sillä tavalla.

~Alzheimerin tautia sairastavan naisen aviomies

Mä yritin ylläpitää äitini omatoimisuutta ja liikuntakykyä mahdollisimman pitkään. Kun siivosin, pesin pyykkiä tai tein muita kotiaskareita hänen kotonaan, kannustin äitiä aina osallistumaan. Saatoin sanoa vaikka: ”Joo, ota vaan ja pyyhi pölyt” tai ”Ota vaan ja kastele kukat” tai ”Katatko pöydän?”. Pohdin yhdessä hänen kanssaan, mitä ruokaa laittaisimme. Oli hirveän tärkeää, että teimme mukamas yhdessä. Vaikka mä pääosin tein sen työn, sai hän siitä omatoimisuuden kokemusta ja rutiinit säilyivät.

~Alzheimerin tautia sairastaneen naisen tytär

Kaikki liikunnalliset asiat on miehelleni tärkeitä ja niitä me tehdään yhdessä. Tälläkin viikolla kävimme maanantaina kuntosalilla ja tiistaina kavereiden kanssa pelaamassa golfia. Tänä aamuna olemme jo käyneet tasapainovoimistelussa. Hän tykkää liikunnallisista harrastuksista ja uskollisesti tekee niitä kaikkia omalla taidollaan. Huomenna menemme lavatanssijumppaan. Musiikin kautta hän hahmottaa hyvin siinä sen rytmin.

Jos meillä ei ole muuta liikunnallista päiväohjelmaa, käymme ainakin kävelyllä. Jos ei edellisenä päivänä olla oikein käyty missään, niin heti aamutoimien jälkeen hän kyselee, että mihin me nyt lähdetään. Hän kyselee, että: Lähdetäänkö kävelylle? Mennäänkö lenkille? Hän on heti menossa.

~Alzheimerin tautia sairastavan miehen omaishoitajavaimo